Vaalennustehtävä

1. Vaalennetun hiuksen vetolujuus heikkenee koska se vaurioittaa hiuksen rikkisidoksia. Vaalennus on hiuksille voimakkain kemiallinen käsittely.


2. Emäksisten vaalennusaineiden tärkeimmät vaikuttavat aineet ovat vetoperoksidi ja persulfaatit. Happamien vaalennusaineiden tärkein vaikuttava aine on pelkistin joka useimmiten on natriumhydroksimetaanisulfaatti. Toimiakseen tehokkaasti hapettavat aineet tarvitsevat emäksisen ympäristön. Jauhemaisessa vaalennusaineessa ne ovat silikaatteja, karbonaatteja tai fosfaatteja. Voidemaisessa vaalennusaineessa käytetään joko ammoniakkia tai etanoliamiinia.


3. Hapetteen tärkeimmät ainesosat ovat vetyperoksidi ja erilaisia pehmentäviä, kelatoivia ja aineen pH:ta säätäviä aineita. Pehmentäviä ainesosia ovat: Cetearyl alcohol (Setearyylialkoholi), Simethicone (Simetikoni), Paraffium Liquidium (Paraffiiniöljy). Kelatoivia ainesosia ovat: Etidronic Acid (Etidronihappo), 2,6- Dicarboxypyridine, Disodium Pyrophosphate (Dinatriumpyrofosfaatti). Sitten pH:n säätäviä ainesosia ovat: Phosphoric Acid (Fosforihappo), Disodium Phosphate (Dinatriumfosfaatti), Potassium hydroxide (Kaliumhydroksidi).


(Lähde: http://www.helsinki.fi/kemia/opettaja/ont/Halonen_J_2016_kandidaatintutkielma.pdf)


4. Vaalennusaine ja hapeteseos on tehtävä juuri ennen levittämistä sen takia että happea alkaa irrota välittömästi hapettavista ainesosista, kun ainesosat ovat sekoitettu toistensa kanssa.


5. Ne kolme värinpoistomenetelmää ovat: emäsvärinpoisto, hapanvärinpoisto ja liuotinvärinpoisto. Emäsvärinpoistolla tarkoitetaan myös vaalennusta. Eli kun vaalennusvalmistetta käytetään hapettuvien väriainesosien vaalentamiseen itsenäisenä käsittelynä.


6. Vaalennuksessa käyttöohjeita on noudatettava tarkasti koska liian pitkät ajat voivat syövyttää hiuspohjaa ja tehdä pysyviä happivaurioita hiuksiin. Koska hiuksen ja ihon keratiiniproteiinit ovat lähes samanlaisia, myös ihoproteiinia koossa pitävät rikkisidokset katkeavat ja ihosolukko alkaa hajota. Hiuspohja elävänä kudoksena ei kestä vaurioitumatta hapettavien emäksisten valmisteiden syövyttävää vaikutusta kuin hyvin lyhyitä vaikutusaikoja.


7. Ainoastaan matalaemäksistä värinpoistovalmistetta voi levittää hiuspohjaan kunhan ei käytä yli 6- prosenttista vetyperoksidiliuosta.


8. Hapanvärinpoiston vaikuttavat aineet poikkeavat emäsvärinpoistoaineista koska niissä käytetään pelkistävää ainesosaa (natrium hydroksimetaanisulfonaattia) ja happamia puskureita  kutensitruunahappoa tai fosforihappoa.  Emäsvärinpoistoaineen vaikuttavat aineet ovat persulfaatit (eli ammoniakki tai etanoliamiini tai karbonaatit tai silikaatit) ja vetyperoksidi. 


9. Emäsvärinpoisto perustuu hapen kykyyn erottaa värilliset molekyylit toisistaan emäksisessä ympäristössä. Hapettuvien väriainesosien irrotessa toisistaan värilliset molekyyliryppäät pienenevät ja niistä tulee värittömiä. Tuloksena hius vaalenee mutta hiukseen tulee myös pysyviä rakennevaurioita. Rakennevauriot johtuu siitä kun värinpoistovalmisteesta vapautuva happi ei ainoastaan erota värillisiä molekyylejä toisistaan vaan katkaisee myös hiuksen proteiinirakennetta koossa pitäviä rikkisidoksia. Hapanvärinpoistovalmisteesta vapautuva vety pystyy irrottamaan värillisiä molekyylejä toisistaan happamassa ympäristössä, jolloin hius vaalenee (s.98). Hiusten vaaleneminen ei etene samalla tavalla kuin emäsvärinpoistossa. Hiukset usein pysyvät tummempana sävynä. Tämä menetelmä on hellävaraisempi, joten sitä suositellaan voimakkaasti rakennevaurioituneille hiuksille.


10. Hapanvärinpoistossa hiukseen lisätään käsittelyn loppuvaiheessa mietoa hapetetta (vetyperoksidia) hetkeksi jotta nähdään miten paljon se hius tummuu. Koska ilmassa on happea, usein käy niin, että vaikka hiuksissa olevaa väriä on vedyn avulla saatu tarvittava määrä muutettua värittömäksi happamalla värinpoistolla, ilmassa olevat vapaat happiatomit liittävät happaman värinpoiston toisistaan irrottamat värimolekyylit uudelleen toisiinsa. Siitä johtuen hiusten väri tummenee.


11. a. Lähtökohta on 4. Joten valeennuspohjan väri on punainen ja sen vastaväri on vihreä.
      b. Lähtökohta on 7. Joten vaalennuspohjan väri on oranssi ja sen vastaväri on sininen.
      c. Lähtökohta on 9. Joten vaalennuspohjan väri on keltainen ja sen vastaväri on violetti.
Vaalentumistaulukkoa vai hyödyntää työssään koska sen avulla voi paremmin hahmottaa toivottavan lopputuloksen. Voi miettiä mitkä ovat ne vastavärit ja milloin/missä tilanteissa niitä tarvitaan.


(Lähde: Väriä ja Kiharaa kirja, s. 91-100)


12.Vaalennettaessa koko hiuspituutta tai tyvikasvun osuutta väri levitetään ensimmäisenä sinne, missä vaalennusasteen muutostarve on suurin. Vaalennusaineen levittämisessä edetään vaalennustarpeen mukaisesti. Hiuspohjan lähellä olevalle 1-2 senttimetrin alueelle vaalennusaine levitetään vasta, kun kaikki muut alueet ovat lähes tavoitteen mukaiset. Hiuspohjasta haihtuva lämpö nopeuttaa tyvihiusten alueella vaalennusaineen toimintaa erittäin voimakkaasti (s.142).


13. Marmoroiminen on vaalennusainemassan levittäminen hapetevärin päälle.


14. Sen levittämisessä täytyy olla varovainen ettei liikaa hankaa tai venytä hiuksia koska se voi vaurioittaa hiuksia enemmän. On tärkeä huolellisesti levittää joka puolelle ettei jää pilkkumaisia vaalentuneita läiskijä.


15. Vaalennusaineen poispesu tehdään runsaalla vesihuuhtelulla ja sampoolla. Vaalennusaineiden huuhtelemisessa ja pesemisessä tulee välttää hieromista koska emulgointi voi ärsyttää hiuspohjaa. Lisäksi hieronta lisää hiusten venymistä, joka heikentää hiusten rakennetta.


(Lähde: Väriä ja kiharaa kirja, s. 130-158)